Riistatuulen kennel

Kasvatustyötä metsämiehille
 
Koti      Rotumme

Kennelimme rodut

Kasvatamme metsästyskoiria ja haluamme vaalia ennen kaikkea rotujen terveyttä sekä metsästysominaisuuksia. Siksi olemme erittäin tarkkoja jalostuskoiria valitessamme, että sukujen ja koirien terveys olisi parasta mitä tarjolla on. Samoin niin omien koiriemme kuin valittujen uroskoirien metsästysominaisuuksien pitää olla kunnossa, jotta ne pääsevät jatkamaan sukujaan.
Luonnollisesti meidän jokaisen tulee myös muistaa, että liian tiukka suhtautuminen yhteen puutteeseen tai vikaan ja tämän vuoksi jalostuskäytöstä poissulkeminen aina kaventaa rodun perimää.
 

Suomenpystykorva

Hälleforsinkoira

Valkoinen ruotsinhirvikoira

 
Rodun alkuhistoria on tuntematon. Tiedetään kuitenkin, että jo satoja vuosia sitten on suomenpystykorvan tyyppistä koiraa käytetty kaiken riistan metsästämiseen koko maassa. Alun perin asetettiin päätavoitteeksi saada hyvä puuhun haukkuva lintukoira, joka on myös kaunis. Kun rotuun otto aloitettiin 1890 luvulla, löydettiin tyypiltään ja käyttötarkoitukseltaan samankaltaisia yksilöitä lähinnä maan itäisistä ja pohjoisista osista.

Ensimmäiset rotumerkit hyväksyttiin 1892. Rodun ensimmäinen erikoisnäyttely järjestettiin jo samana vuonna ja ensimmäinen linnunmetsästyskoe 1897. Nykyisin rotu on Suomessa ja Ruotsissa hyvin yleinen. Se on kehitetty puhtaasta luonnonkannasta ja liittyy vankasti suomalaiseen kulttuuriin. Suomenpystykorva nimettiin Suomen kansalliskoiraksi vuonna 1979.

 

Suomenpystykorvan luonteeseen on varmasti vaikuttanut ja näkyy osin yhä vuosisatojen takainen kova olemassaolon taistelu. Näitä  rodulle ominaisia piirteitä ovat: reagointiherkkyys, epäluuloisuus vierasta kohtaan, uskollisuus kotikonnulle ja hyväksytylle isännälle sekä oman elinpiirin vartioimishalu.


Ulkoisesti suomenpystykorva on keskikokoa pienempi, lähes neliömäinen, rakenteeltaan kuiva, kiinteä ja hyväryhtinen koira.

 

Suomenpystykorva on pääasiassa metsäkanalintujen, jossain määrin myös pienpetojen, vesilintujen ja hirvien metsästykseen käytettävä koira. Se on metsästysintoinen, varsin itsenäisesti, mutta kuitenkin yhteistyöhaluisesti riistalla työskentelevä koira, joka ilmaisee riistan haukkumalla. Osa koirista kykenee myös kaikenviljan koiraksi.

 

Hälleforsinkoira on myös ruotsalainen hirvikoirarotu ja niistä lukumäärältään selvästi pienin. Pentuja syntyy vuosittain alle sata ja sen vuoksi tämän erinomaisen miellyttävän suurriistakoiran pennun saaminen on vaikeaa jopa Ruotsissa.

 

Rotu on saanut alkunsa Hälsinglandissa Keski-Ruotsissa 1930-luvulla. Tuohon aikaan metsästyskoirien rodut tai ainakaan rotumääritelmät eivät olleet tärkeitä. Niinpä näihin ’sekalaisiin’ hirvikoiriin sekoittui venäjältä kotoisin olevia otsjakilaikoja (länsisiperianlaika) ja näin on todettu rodun alun alkaen syntyneen. Myöhemmin rotuun on todennäköisesti sekoittunut myös suomenpystykorvaa, jämtlandinkoiraa sekä norjanharmaahirvikoiraa. Ruotsalainen rotujärjestö on perustettu 1994 ja omaksi rodukseen Ruotsin kennelliitossa se on hyväksytty vasta v 2000. Rotu ei ole FCI:n hyväksymä, mutta on sentään myös Suomen kennelliiton hyväksymä rotu

 

Luonteeltaan se on itsevarma, ihmisystävällinen ja kuten valkoinenkin tappelutilanteita väistävä. Pyrkii kuitenkin aktiivisesti tuttavuuteen niin vieraiden ihmisten kuin koirienkin kanssa. Kaipaa runsasta liikuntaa ja osoittaa useamman päivän joutilaana olon kyllästyneellä haukunnalla, joten ei sovellu omistajalle, jolla ei ole aikaa koiralle myös metsästyskauden ulkopuolella. Parhaimmillaan koira on metsällä isäntänsä kanssa, ei ilmeisesti sovi usean henkilön hallittavaksi eli on isäntäuskollinen.

Yleisvaikutelmaltaan hälleforsinkoira on selkeästi metsästyskoiratyyppinen pystykorva, joka on kooltaan keskikokoisesta suureen. Koira on suorakaiteen muotoinen, kuiva, voimakas ja ryhdikäs, ei liian raskas. Se on vahva, rohkea ja tarmokas.

Valkoinen ruotsinhirvikoira periytyy samoista kantakoirista, kuin jämtlanninpystykorva ja harmaa norjanhirvikoira. Valkoisen koiran luonne on miellyttävän ystävällinen. Se pyrkii tinkimättä olemaan isännälle mieliksi antautumalla jatkuvasti rapsutuksen kohteeksi. Se väistää rähisevät koirat, eikä alennu taisteluun, vaan lähtee omille teilleen. Sen luonteeseen ei kuulu pihavireys ja turha räksytys, vain vieraan koiran tai ihmisen tulosta ilmoittaminen. Kotikoirana sillä on parhaat seurakoiran ominaisuudet. Valkoinen ruotsinhirvikoira soveltuu erityisen hyvin pienehköjen metsästysalueiden hirvipuimuriksi hyvien löytöhaukkuominaisuuksiensa vuoksi. Parhaat yksilöt pidättelevät hirviä päiväkausia jopa alle hehtaarin metsäsaarekkeessa, mikä osaltaan kuvastaa hirvien luottavan valkoiseen väriin.

Yleisvaikutelmaltaan se on keskikokoinen, suorakaiteen muotoinen, rakenteeltaan sopusuhtainen, jäntevä ja ryhdikäs. Antaa rauhallisen, kuitenkin valppaan vaikutelman.